Työnäyte: James-kaivurikuormaaja

Työnäyte: James-kaivurikuormaaja

Olin alunperin ajatellut niin, että pääsisin perehtymään maansiirtoon vasta myöhemmin kesän aikana 40 taidon haasteen edetessä. Siksi oli iloinen yllätys, että klapikone- ja metsätraktori-hommia tehdessä maatilalla tarjoutui mahdollisuus samalla myös kaivurikuormaimen opetteluun. Kevättöinä kaivurilla tasoitellaan pellon ympäryksiä, jossa pärjää vähemmilläkin konetaidoilla.

James on loimaalaisen T. Syväsen Konepajan edesmennyt tuotemerkki, joka erikoistui nimenomaan kaivurikuormaimiin. Kaivurikuormain tarkoittaa sitä, että koneessa on sekä taka- että etukauha. Yhdistelmä on monissa töissä tavallista kaivinkonetta monikäyttöisempi, ja sopii siksi mainiosti juurikin esimerkiksi maatilan käyttöön. Etukauhalla voi siirrellä soraa ja takakauhalla hoidella kaivuuhommat.

Jamekset ovat pitkäikäisiä työkaluja, ja Nettikoneesta löytää yhä Jameksia myynnistä 80-luvulta - osin 90-luvultakin Lännen Tehtaiden valmistamana. Hydrauliikan osia on helppo uusia, ja koneen runko liitoksineen kestää sivutoimista käyttöä vuodesta toiseen.


Jameksen käyttö on melko mutkatonta. Ajaminen ja etukauhan käyttö ei eroa normaalista traktorista. Kaivurihommiin kuskin penkki pyöräytetään ympäri takaikkunan suuntaan, ja tartutaan hydrauliikan ohjauskahvoihin.

Näkymä Jameksen ohjaamosta kauhan alueelle on hyvä, vaikka puomi onkin kaivinkoneesta poiketen keskellä lasia

Näkymä Jameksen ohjaamosta kauhan alueelle on hyvä, vaikka puomi onkin kaivinkoneesta poiketen keskellä lasia

Traktorikaivurin ohjaimet on suunniteltu niin, ettei kuljettajan tarvitse jumpata edes-takaisin ratin ja ohjainten välillä. Pääkahvoissa on napit, joilla kone liikkuu pyörillään eteen- tai taaksepäin. Vasemmalla jalalla on jarrupoljin, ja käsikaasulla pystyy säätämään moottorin pyörintänopeutta. Näin esimerkiksi ojaa voi kaivaa muutaman metrin mihin kauha ylettää, siirtää konetta sitten eteenpäin, kaivaa taas muutaman metrin jne.

Vaihteisto on hydraulinen, joten kaiken kaikkiaan ainoastaan suurempia ohjausliikkeitä tarvitsee tehdä ratista käsin. Pienet ratinkäännötkin onnistuvat selkänojan yli kurkottamalla takaikkunan suuntaan työskennellessä.

Kauha ja puomi liikkuvat kahdella ohjainvivulla ISO-ohjainkaavion mukaisesti. Kauhan kallistus on toteutettu hauskasti keinuvipuna jaloille, joka tuntui yllättävän luontevalta oppia. Takatassut nousevat ja laskevat molemmat omista selkeistä käsivivuistaan, joilla äkkinäinenkin saa koneen epätasaisessa maastossa suorana aloilleen.

Olen opetellut huhtikuun ajan kaivinkoneen ohjaimia kuivaharjoitteluna, joka näyttää palkinneen perusasioiden kanssa. Pääsin melko nopeasti kiinni tekemiseen, kun oli valmiiksi olemassa jonkinlainen ajatus siitä millä vivuilla kauhan saa haluamaansa suuntaan.

Jameksessa vipujen liikkeet ovat harjoittelua ajatellen sopivan laajat, joten äkkinäisiä virheliikkeitä ei saanut syntymään. Sähköisesti ohjatuissa, moderneissa hydraulikoneissa liikkeet ovatkin sitten kuulemma reippaasti hätäisempiä.

Kaivurikuormaajalla pystyy ajamaan tuoli takaikkunan suuntaan; hydrauliikan ohjaimissa on napit eteen- ja taaksepäin menemiseen, joilla onnistuu muun muassa tarkempi peruuttelu kaivuuasemiin

Kaivurikuormaajalla pystyy ajamaan tuoli takaikkunan suuntaan; hydrauliikan ohjaimissa on napit eteen- ja taaksepäin menemiseen, joilla onnistuu muun muassa tarkempi peruuttelu kaivuuasemiin

Tärkeä tehtäväni oli tasoitella pellon reunaa jyrsintä varten sekä nyppiä vastaantulevat kivet ja kannot pois. Vapaamuotoinen möyriminen pelto- ja soramaan kanssa vei ajatukset mennessään, ja tehdessä pystyi hyvin hakemaan rutiinia kahvanliikkeisiin. Erityisen innostavaa oli huomata, että osasin melko hyvin tehdä kauhalla useampaa liikettä samaan aikaan (esim. nosto + kääntö + koukistus). Ainakin hetkellisesti siis mies ohjasi kauhaa aidosti ajatuksellaan eikä pelkällä yritys-erehdyksellä.

Suurimmat hapuilut aiheutuivat siitä, että työskennellessä hydrauliikan voima ei riitä kaikille puomin sylintereille tasaisesti. Etenkin alkupään kuokkimisessa kävi usein niin, että kahta liikettä samaan aikaan tehdessä (tyypillisesti nosto + työntö) askare päättyi näyttäviin heilahduksiin, kun toisen sylinterin käytön lopetti toista aiemmin. Vähitellen tätäkin oppi kahvanliikkeitä varomalla välttämään.

Kaiken kaikkiaan hyvä ensikosketus maansiirtoon, ja omalla arviolla hyväksytty taito-suorite kaivurikuormaajan osalta. Parannettavaa jäi toki paljon - mutta jo yksistään pellosta nostamani mahtavan kokoinen kivi (pääkuvassa) toimikoon todisteena, että minut voi Jameksen kahvoihin laittaa kiireavuksi.

Valmistautuminen työhön

Olen harjoitellut kaivinkoneen ohjaimia kuivaharjoitteluna koko huhtikuun ajan; koittanut opetella, mikä liike tapahtuu milläkin kahvalla. Ja toisin päin.

En tiedä, uskonko vaikkapa tikanheitossa mielikuvaharjoitteluun, mutta yksinkertaisempaa motorista rutiinia edellyttävien koneiden kanssa se tuntuisi toimivan. Koneen kanssa olennaista kun ei ole se, tökkääkö kahvaa juuri oikealla voimalla ja käsi oikeassa asennossa. Riittää kun osaa sen, mitä kahvaa ja mihin suuntaan milloinkin tarvitsee sohia.

Muistiinpanot

Tällaisen koneen puikkoihin pääseminen on ollut haave niin pikkupojasta asti, ettei aiheesta syntynyt tehdessä mitään sen syvällisempää ajatusta. Varhaisiin lapsuusmuistoihin lukeutuu olennaisena se, kun piirtelin tuhannen paperin verran mummolan naapuritilalla olevan salaoja-kaivurin kuvia. Osaan vieläkin piirtää laitteen (Vammas + Ford 6610, ehkä) kuvan lisäpyörineen, telaketjuineen ja kauhoineen.

Tekeminen vierähti siis mahtavalla fiiliksellä, etenkin kun tajusi että huhtikuun varrella tehty kuivaharjoittelu nopeutti jopa odotettua paremmin alkuunpääsyä. Lisää tätä, isompia koneita ja useampaan suuntaan pyöriviä kauhoja!

Autan työkseni yrityksiä kehittämään palveluita ja toimintamalleja. Tällä omalla Kivijalka.fi -sivustollani avaan mielenkiintoisimpia puolia työstäni; esimerkiksi vuonna 2018 suoritin leikkimielisen 40 taidon haasteen tutustuakseni uusiin aloihin ja ihmisiin.