Henkilönostinkoulutus, Pekkaniska

Henkilönostinkoulutus, Pekkaniska

Olisin päässyt muualle henkilönostinkoulutukseen jo huhtikuussa, mutta halusin ehdottomasti käydä Pekkaniskan kurssipäivän; yritys on lähes 7000 koneen kalustollaan Pohjoismaiden suurin nostinvuokraaja. Koulutuksen myötä pääsin tutustumaan perinteikkään talon seinien sisäpuolelle, toisin sanoen juuri sitä mitä 40 taidon haasteelta toivon.

Henkilönostimiin pätevät samat lainalaisuudet kuin trukkeihinkin. Varsinaista nostinkorttia ei laki tunnista, vaan koulutuksia käydään pohjatiedoiksi helpottamaan työnantajia. Työnantajan vastuulla on aina antaa riittävä perehdytys ja tehdä työpaikkakohtainen (kirjallinen) päätös, onko työntekijä pätevä käyttämään konetta. Laadukas pohjakoulutus auttaa tässä paljon.

Pekkaniskan henkilönostinkoulutus oli tiivistetty neljään tuntiin. Vantaan Petikossa sijaitsevalla pääkonttorilla käytiin ensin läpi parin tunnin teoriaosuus, jonka jälkeen tutustuttiin koneisiin ympäröivällä piha-alueella. Osallistujia koulutuksessa oli kymmenkunta, neljästä-viidestä eri yrityksestä.

Koska kyseessä on ennen kaikkea turvallisuusperehdytys, koulutuksen sisältöön ei kuulu nostimien käytön opettelu. Syy siihen on selkeä; henkilönostimissa on huomattavan sekalainen kirjo erilaisia ohjain- ja operointikäytäntöjä. Edes saman valmistajan eri ikäisiin laitteisiin eivät päde samat ohjeet.

Varsinainen käyttöperehdytys on siis aina vasta työpaikalla tai vuokraamossa, kun on tarkkaan tiedossa millä koneella työskennellään.


En sen kummemmin ajatellut asiaa ennen koulutusta, mutta henkilönostimen kanssa ei tarvita travoltamaista notkeutta pärjätäkseen ammattimiesten seurassa. Toisin kuin vaikkapa trukilla tai kaivinkoneella, työteho ei nostimen kanssa synny siitä, kuinka ketterästi koneella operoi.

Henkilönostimen kanssa tehtävänä voi olla vaikkapa ilmastointiputkien kannakkeiden asennus. Työtehon kannalta paljon olennaisempaa on silloin porakone-Hiltin oikeanlainen käyttö, kuin se, miten sujuvasti painaa nostimen nappia metrin-puolentoista siirtymällä seuraavaan asennuskohtaan.

Henkilönostin on siis vain aputyökalu, jolla varsinaista työtä pääsee tekemään hankalaan paikkaan.


Ottaen huomioon, ettei koulutukseen kuulunut käytön opettelua, oli täysi yllätys kuinka perusteellisesti koneisiin silti tutustuttiin. Nostinten äärestä tarttui parissa tunnissa matkaan huomattava määrä vinkkejä ja käytännön ääntä siitä, millaisia asioita minkäkin koneen kanssa voi tulla vastaan.

Koulutukseen valikoidut henkilönostimet olivat:


Jälkikäteen ajatellen, käytännön asioissahan Pekkaniskan vahvuus nimenomaisesti korostuu.

Yrityksellä on oma huolto koko 7000 laitteen fleetille, ja laitevalikoima koostuu pääasiassa vain kahden eri valmistajan (Haulotte ja suomalainen Dino) nostimista. Linjaus on perusteltu, ja sellaisenaan tuttu esimerkiksi Ryanairin toiminnasta. Kun keskitytään rajalliseen määrään laitemalleja ja valmistajia, niin varaosat kuin huollon koulutuskin ovat helmpommin (tai ylipäätään mahdollista) järjesttävissä.

Asiakkaan suuntaan tämä näkyy järeänä kokemuksena tarjolla olevista laitteista. Eikä pelkästään käytön osalta, vaan myös siinä, mitä käyttötunnit, kuluttava vuokrakäyttö ja erilaiset käyttäjät tuovat tullessaan nostimen koko elinkaaren aikana.

Kouluttajalla itselläänkin oli kymmenen vuoden työura talossa, josta suurin osa kädet savessa nostinten parissa.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että käytännön vinkit koneista olivat koulutuksessa enemmän kuin puoli ruokaa: rajakytkimien toiminta, käyttöönottovalmistelu kuljetuksen jälkeen, yhteen suuntaan toimivat jarrut, erot eri mallisten tukijalkojen kanssa, turvakytkinten käyttö, hätälaskut, negatiivisen kuorman riskit, dieselin määrän tarkistus, akkujen ylläpito, ohjainten herkät liittimet, valmistajakohtaiset kommervenkit nelipyöräohjauksen kanssa, maavaran kasvattaminen epätasaisessa maastossa ja niin edelleen.


Kaiken kaikkiaan Pekkaniskan koulutus oli juuri niin mielenkiintoinen kuin etukäteen toivoinkin. Myös toteutus vastasi tunnetun toimijan laadukasta linjaa handout-materiaaleista aikatauluihin. Lopulta ainoa mitä ei koulutuksessa käyty läpi, oli koneen koriin kiipeäminen ja töihin ryhtyminen.

Mukaan tarttuivat siis mahtavat valmiudet ottaa seuraavia askelia työsuoritteiden pariin!

Valmistautuminen koulutukseen

Olen käynyt huhti-toukokuun aikana turvallisuus- ja konekoulutuksia sen verran, että menin Pekkaniskalle poikkeuksellisen pienellä ennakkovalmistautumisella. Tutustuin toki yrityksen nettisivuihin, -historiaan ja -tuotteisiin, mutta vaikkapa eri nostintyypit jätin suosiolla koulutuksessa tutkittavaksi.

LIS Groupin putoamissuojavälineiden tarkastajakoulutuksen suoritin toki henkilönostimien käyttöä ennakoin; sekä kuukulkijoissa että nostolavoissa tarvitsee olla työskennellessä käytössä putoamissuojaimet (turvavaljaat). Mutta putoamissuojainkoulutuksenkin viimeistelin vasta Pekkaniskan kurssipäivän jälkeen.

Muistiinpanot

Pekkaniska on hyvässä mielessä persoonallinen yritys, jonka kasvu juontaa juurensa vahvan yrittäjähahmon työhön Ponssen ja Hesburgerin tavoin. Siksi oli mielenkiintoista huomata, että koulutus oli asetelmaltaan yllättävän "korporaatiomainen". Yrityksen esittely tapahtui pääasiassa ensimmäisen kalvon luvuilla ja toimintamallin kylmillä faktoilla.

Tätä ei pidä ajatella moitteena koulutuksen sisällölle, sillä kuten aiemmin totesin, koulutus oli ehdottoman hyvä. Aihetta firman kehumiselle vain olisi ollut huomattavasti enempään. Esimerkiksi jo pelkästään Pekkaniskan uraa uurtava kuntobonus-ohjelma on vahva sormenjälki työntekijöiden viihtymisestä. Ja työntekijöiden viihtyminen on poikkeuksetta asiakkaankin etu.

En tiedä olisinko kiinnittänyt asiaan edes huomiota, ellei Toyota Material Handlingin taannoinen trukkikurssi olisi ollut tuoreena muistissa. Siellä kurssilaiset kävelytettiin heti ensimmäisenä ympäri toimitiloja, hypisteltiin ylpeinä huoltotiloissa olevia trukkeja ja viitattiin toistuvasti koulutuksessa olevien työntekijöiden yrityksiin asiakkaina.

Etenkin viimeksi mainittu yksinkertainen tehokeino jäi Pekkaniskalla kokonaan paitsioon. Minulle jäi lopulta pelkästään päättelyn varaan, olivatko muut osallistujat Pekkaniskan asiakasyrityksistä vai itseni tavoin ulkopuolisia.

Kun pöydän ääressä istui työpaitojen perusteella esimerkiksi tunnetun hissiyrityksen asentajia, olisi ollut mielenkiintoista kuulla vähintään osallistujilta itseltään millaisia laitteita kyseisissä töissä käytetään.

Toyotalla kouluttaja rakensi tämän kaltaista keskustelua ja sitoi sillä oppimateriaalin esimerkit päivittäiseen kokemuspohjaan. Samalla syntyi brändiä ajatellen vaivihkaisesti mielikuva siitä, missä ja millaisissa yrityksissä Toyotan laitteita menestyksellä käytetään.

Koulutukset on toki tarkoitettu päättäjien sijaan koneiden käyttäjille - mutta toisaalta, useimmissa yrityksissä työntekijöiden mielipiteillä ja ajatuksilla on rutkasti merkitystä päivittäisessä elämässä. Ja vaikka työntekijällä ei olisi sanavaltaa nykyisessä yrityksessä, hyvä maine leviää työntekijän matkassa seuraaviin työpaikkoihin.

Tämä kuitenkin puhtaasti omana muistiinpanona. Minulla ei ole tietoa siitä, millaista kenttätyötä esimerkiksi paikalliset asiakasvastaavat Pekkaniskalla tekevät - joten liian pitkälle vietyjä päätelmiä on turha pelkästään tämän koulutuksen perusteella rakentaa.

Autan työkseni yrityksiä kehittämään palveluita ja toimintamalleja. Tällä omalla Kivijalka.fi -sivustollani avaan mielenkiintoisimpia puolia työstäni; esimerkiksi vuonna 2018 suoritin leikkimielisen 40 taidon haasteen tutustuakseni uusiin aloihin ja ihmisiin.