Kaivinkoneen opettelu ilman kaivinkonetta

Kaivinkoneen opettelu ilman kaivinkonetta

40 taidon haasteessa on yksi perusongelma. Koneiden käytön opettelu on hankalaa, jos ei ole konetta. Ja kun ei tavalliseen tapaan opettele taitoja viikoista kuukausiin kestävien tutkintojen tai työharjoitteluiden kautta, aikaa koneen ohjaimissa on tarjolla aina korkeintaan liian vähän.

Tämän vuoksi päätin heti taitohaasteen alussa, että minun on tavalla tai toisella pakko oppia maansiirtokoneissa käytetty ohjainkaavio tavallista tehokkaammin. Kun koneaikaa on vähän, haluan käyttää ajan työn opetteluun - en siihen, että yskin ja haen, miten mikäkin kahvan suunta liikuttaa kauhaa.

Urheilussa mielikuvaharjoittelua on tutkittu vuosikymmeniä, ja vaikkapa tikanheiton rutiinia pystyy joidenkin tulosten mukaan vahvistamaan pään sisäisillä toistoilla. Olipa aiheesta mitä mieltä tahansa, minulla oli urheilijaan verrattuna yksi etu puolellani: lähdin liikkeelle nollasta.

Tätä on hyvä selittää hieman. Tikanheitossa käsi tekee työn, ja häränsilmään osuakseen käden liikkeen on oltava äärimmilleen hiottu. Ongelma mielikuvaharjoittelussa syntyy siitä, että liikkeen lopputulos on oman mielen varassa. Jos päätät mielikuvaharjoittelussa, että heitto oli onnistunut, osut häränsilmään. Näin riippumatta siitä, oliko (kuvittelemasi) heitto oikeasti onnistunut vai ei.

Mielikuvaharjoittelu ei tästä syystä tuo tietyn rajan jälkeen enää merkittävää hyötyä.

Mutta jos et ole ikinä heittänyt tikkaa, käden heittoliikettä on helppoa ja tehokasta kerrata mielessä. Aivan samoin kuin jos et olisi ikinä ennen avannut ovea, ja haluaisit nyt oppia muistamaan miten tartut kahvaan, käännät sitä alas ja vedät ovea itseesi päin.

Saatat yllättyä oikean oven kanssa, että kahva vaatii vähän enemmän voimaa kuin ajattelit, mutta tiedät kuitenkin mitä tehdä.

Sama pätee kaivinkoneen ohjaimiin. Perusmotoriikan toistot mielikuvaharjoitteluna auttavat kehittämään pohjataitoja, kun tarkoitus on oppia ihan vain kahvojen suunnat ja yhteiskäyttö. Eri koneiden ohjaimissa on joka tapauksessa sen verran eroa liikeradoissa ja herkkyydessä, että käytön lopullinen hioutuminen tapahtuu vasta kunkin koneen ohjaimissa.

---

Treeniohjelma

Laadin mielikuvaharjoitteluun yksinkertaisen, kolmiosaisen treenin, jota oli helppo käydä mielessä läpi viikko toisensa perään. Rutiinin muodostuttua pystyin suorittamaan harjoituksia missä tahansa istuskellessa, aina kun oli ylimääräistä aikaa. Olen muun muassa varma siitä, että minulla on maailmanennätys maansiirtotöiden määrässä lennolla Istanbulista Helsinkiin.

1) Kahvojen liikkeet

Treenin ensimmäisessä osassa tyrkkään ohjainta satunnaisiin suuntiin, ja palautan mieleen, mikä kauhan liike mistäkin suunnasta aiheutuu. Olen vähitellen nostanut vaikeustasoa niin, että aktivoin ohjaimilla 2-3 akselia kerrallaan. Esimerkiksi ensin vasen käsi eteen ja oikea käsi taakse vasemmalle, ja sitten järkeilemään mitä kone tekisi.

Tärkeintä on oppia yhdistämään kahvan liikeet kauhan liikkeisiin. Sen näkee sitten koneen kopissa, kuinka paljon mitäkin kahvaa tarvitsee liikuttaa.

2) Kauhan liikkeet

Treenin toisessa osassa käännetään edellä mainittu ongelmanratkaisu toisin päin. Kuvittelen kauhan ja montun, ja päätän mihin haluan kauhan kyseisestä kohdasta siirtää. Sen jälkeen pohdin, mitä ohjainliikkeitä siirtämiseen tarvitaan.

Etenkin alkuvaiheessa voimistin ohjainliikkeiden tunnistamista fyysisillä liikkeillä. Esimerkiksi kauhaa eteenpäin viedessä nojasin kropalla aavistuksen eteenpäin ja työnsin vasenta kättä (ohjainta) eteen. En tiedä oliko siitä hyötyä, mutta ei haittakaan - kunhan vain kukaan sivullinen ei ollut näkemässä.

Aloitin harjoittelun yksinkertaisilla liikkeillä, ja nostin vähitellen vaikeustasoa monimutkaistamalla siirtoja. Yksinkertaisimmillaan siirsin kauhaa montun etureunan alaosasta takareunan yläosaan. Moniosaisista siirroista tyypillinen esimerkki on kaivuuliike, jossa kauhalla kaavitaan maa-aines montusta, nostetaan ylös ja käännetään kone sivuun kauhan tyhjentämiseksi. Käytössä on silloin jo kaikki neljä ohjainakselia.

Tärkeää tässä treenin osassa on, että oppisi vähitellen käyttämään useaa akselia samaan aikaan. Sen sijaan että nostaisi ensin kauhan, kääntäisi sitten koneen ja lopuksi kippaisi maa-aineksen pois kauhasta, liikkeitä voi yhdistää - myös mielessään - nostamalla, kääntämällä ja kippaamalla samaan aikaan.

3) Pakotettu eteneminen

Kaksi edellä mainittua treenin osaa tapahtuu omaan tahtiin. Asetan ongelman itse, ja pähkin ongelmaan ratkaisun itse.

Oppimisen monipuolistamiseksi toteutin mahdollisuuksien mukaan kolmatta treenin osaa, jossa ongelma tulee annettuna oman pään ulkopuolelta - seuraamalla jonkun muun työskentelyä kaivinkoneella joko Youtube-videolta tai työmaan reunalta.

Samalla kun kone työskentelee, yritän palauttaa mieleen mitä kahvan liikkeitä mikäkin manööveri vaatii.

Toisen työskentelyn mukana "juostessa" mieli ylikuormittuu sopivasti. Tilanteet etenevät nopeasti eikä kaikkia ohjainliikkeitä ehdi millään miettiä. Mutta siitä huolimatta - tai juuri siksi - harjoitus tuntui olevan todella tehokas. Etenkin sen jälkeen, kun ykkös- ja kakkosharjoitukset alkoivat välttävästi sujua.

---

Rivien välistä lienee tullut jo selväksi, että mielikuvaharjoittelu johti ihan konkreettiseen oppimiseen. Treenin ensimmäinen osa on edelleen hidas, mutta se johtunee ongelman luonteesta. Suurin harppaus on tapahtunut työskentelyn kannalta tärkeimmässä, kakkososassa. Kauhan haluttujen liikkeiden muuttaminen suorittaviksi ohjainkäskyiksi on nopeutunut huimasti.

Hämmentävintä on ollut huomata, kuinka ohjainkäskyjen muodostuminen on siirtynyt tietoisesta pähkäilystä jonnekin lähemmäs selkärankaa.

Havainto on melkoisen hankala pukea sanoiksi, mutta edistymistä kuvaa parhaiten treenaamisessa tapahtunut muutos. Kun alkuvaiheessa halusin liikuttaa kauhaa vaikkapa tason pintaa pitkin lähemmäs ja vasemmalle, päädyin pohtimalla tulokseen, että vasen kahva pitää laittaa taakse vasemmalle ja oikea kahva kauhan etäisyydestä riippuen aavistuksen eteen tai taakse.

Mutta kun nykyisin teen saman treenin ja saman ongelman, minulla syntyy liki välittömästi käsiin "fiilis" tarvittavasta asennosta - vasen käsi takavasemmalle ja oikea käsi eteen/taakse. Tämän muodostuneen käsien asennon sitten varmistan ykkösharjoituksen tavoin oikeaksi tai vääräksi.

Liikemuisti (tai mikä ikinä onkaan) siis ratkoo nyt ongelman jo nopeammin kuin ehdin sen tietoisesti pureskella läpi. Ja tämä on juuri se asia, joka erottelee aloittelijat kokeneista koneiden käyttäjistä.

---

Tätä taustaa vasten oli tolkuttoman jännittävää hypätä kaivinkoneen puikkoihin katsomaan, toimiiko opittu taito myös oikeissa tilanteissa. Ja toimiihan se. 

Esimerkiksi Liebherrillä Lievestuoreella puuhastellessa tiesin koko ajan, mitä kahvoilla pitää tehdä. Pystyin säännöllisesti kahden, parhaimmillaan kolmen akselin samanaikaseen käyttöön. Ongelmia puolestaan aiheutti kahvaliikkeiden mitoittaminen toisiinsa, jota - ymmärrettävästi - ei ylipäätään voi tietää ennen kuin istuu kulloisessakin koneessa.

Toinen mielenkiintoinen havainto syntyi Jameksella ja metsätraktorilla työskennellessä, kun hydrauliikan teho ei riittänyt tekemään ajoittain sitä mitä pääkoppa ja kädet halusivat. Toisin sanoen silloin, kun kone ei suorita sitä mitä pitäisi, mielikuvaharjoittelun merkitys nopeasti pienenee.

Rutiinin puutteen huomaa myös siitä, että koneen käyttäminen vaatii yhä paljon keskittymistä. Vaikka kahvanliikkeet tulevatkin jo ainakin osittain selkärangasta, virheiden määrä kasvaa heti kun pääkoppa väsyy tai huomio herpaantuu.

Mutta jos palaa alkuperäiseen tavoitteeseen - mahdollisimman tehokas valmistautuminen mahdollisimman pienellä koneajalla - mielikuvaharjoittelu on ollut enemmän kuin onnistunut kokeilu.

Eikä harjoittelu ole edelleenkään muuttunut tylsäksi. Luppoaikojen käyttäminen mielikuvitus-kaivinkoneen puikoissa on edelleen rutiini, johon on jopa voinut ammentaa lisäevästä kokemuksista oikeiden koneiden parista.

Autan työkseni yrityksiä kehittämään palveluita ja toimintamalleja. Tällä omalla Kivijalka.fi -sivustollani avaan mielenkiintoisimpia puolia työstäni; esimerkiksi vuonna 2018 suoritin leikkimielisen 40 taidon haasteen tutustuakseni uusiin aloihin ja ihmisiin.